Antonion kadonneen pojan tarina
14.08.10220

Eräänä palavana kesäyönä ei Antonio Banderas saanut unta palloon. Eikä myöskään vatsaan, eikä lakanoille. Vasta pitkien etsintöjen jälkeen Antonio keksi, että uni olikin tullut vuoteen viereen seinälle. Kaikki se säätäminen vei häneltä vähäisetkin väsymyksen rippeet ja niin miekkonen lähti siis pihalle raitista ilmaa haukkaamaan. Pimeydessä hän kohtasi kauniin neidon, jota hän kosi välittömästi, jotta pääsisi heti aviomiehen velvollisuuksiaan täyttämään. Mutta myrskyisän lemmenyön jälkeen paljastivat aamunkoin säteet järkyttävän totuuden - se nainen ei oikeastaan ollutkaan nainen - kätten paikalla oli pökkelöiset räpylät, sorjien säärten paikalla rehotti viidakonalaisessa vyöhykkeessä epäselvä häntä, sekä punaisten poskien paikan silmienalaisesta territoriosta olivat vallanneet melkoiset kalapuikkoviikset. Suuri oli Antonion mielipaha, sillä tehty oli tehty - avioliitto solmittu sekä elonsiemenkin jo tullut kohtuun istutettua. Oli tullut jätkän aika  tulla sinuiksi tapahtuneen kanssa. Kolmen yllättävänkin harmonisen päivän jälkeen turahti maailmaan kaunis poikalapsi, jonka ladonoven levyinen alaleuka, sekä miehekkäät raajat olivat suoraan kuin isältä otetut. Kun kylänväki tuli onnittelemaan nuortaparia vaavista, säikähti tuore äiti suurta kansanjoukkoa ja lujui kauhistuneena mereen. Eikä tuota ihme-elukkaa ole siitä ajasta pitäen niillämain enää nähty. Nuori isoleukainen isä oli tapahtuneesta niin suunniltaan, ettei osannutkaan muuta tehdä, kuin asettaa lapsensa RAM:in poikakuoroon. Siellä poika sirkkui 19 pitkää vuotta, kunnes hänelle tapahtui odottamattomasti äänenmurros. Kaikilla oli sen takia mieli maassa; yrittivätpä oikein vahvan viikatteenkin turvin nuorukaisen munaskut ylimääräisestä ihosta leikata toivoen, että ehkäpä se vaatimaton pieni lauluääni tulisi sittenkin takaisin. Mutta teräs ei tepsinyt paksuun nahkaan. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin potkia tyyppi poikakuorosta pihalle. Nuorukainen oli voimansa tunnossa ja raivosi hullun lailla, mutta kuoron ovet olivat hänelle sulkeutuneet. Edes traktaatit siitä, kuinka kova juoma- ja naistenmies tämä oli nuorena ollut, eivät kyenneet sulattamaan näitä jäisiä ovenlukkoja. Ei siis jäänyt miehenturjakkeelle muuta virkaa kuin ruveta esittelemään rajattomia kämmeniään rahasta. Pippuroidakseen näytöstä, hän iski vielä taustalle rummut ja kauppasi paitoja. Liikevaihto oli suunnaton.