Merenpojat
Me olemme miehet merten päältä,
myrskytuulesta syntyneet,
me olemme miehet myrkkykalvast',
rautakangista kasvaneet!
Vaik' isän ahistus ja emon vaiva,
on vienyt kauas kotirantamilta,
sieluimme taistos' on hiienkota,
ja koto Taaran tammein alla!
Esi-isien vert' näimme laineis' katoamassa,
vaivoihin vajoamassa.
Voima hiipusi syvälle, merenhautahan syvälle,
veri mein' suonissamme merivelkaa noutamahan.
Ja jos vajooki joskus jalka alle meren -
hän sänkyyns' saattaa joka pojan,
mein' voima, sielu, kivirannan veri,
kerran herää myrskynänsä taas!
Ylös
|
Merepojad
Me oleme mehed mere pealta
tormituultest sündinud,
me oleme mehed mürgitükist,
rauakangista kasvanud!
Ehk isade äng ja emade vaev
on kandnud kaugel kodu kallastest,
me hinges võitluses on hiiekoda
ja kodu Taara tammede all!
Esiisade verd nägime lainetesse kadumas,
vaevadesse vajumas.
Jõudu rauges sügavale, merehauda sügavale,
veri meie soontesse merevõlga nõudma.
Ja kui vajubki kunagi me jalge all meri -
ta sängi heidab kord iga poeg,
me jõud, hing, kiviste randade veri
kord ärkab kõuena tema toel!
Ylös
|
Miesten laulu
musiikki: Veljo Tormis; sanat trad./Paul-Eerik Rummo;
sovittanut Tauno Aints; julkaissut SP Muusikaprojekt
Mehän oomme me miehet kuin metsämullit,
Aru Jaanin harmaat sonnit,
lähemme koko ajan metsään möyriin
ja tammikkoon tallaamahan.
Tulkohon vaikka tuhat Tuudin miestä
ja sata Saugan kunnan miestä,
kyllä me heit' siis paiskomme,
ja puntarilla mittaamme.
Sytytämme kylän kylmät saunat,
teemme terveeks' sairaat neiot,
kuppauksen teemme Kaiele,
kaatuneelle Maiele.
Emme me huoli uppoomist',
emme pelkää kaivoon putoomist',
juoksemme suoraan ojahan,
kaksin karhunpesähän.
Ylös
|
Meeste laul
muusika: Veljo Tormis; sõnad: folkloor / Paul-Eerik Rummo;
arranzeerinud Tauno Aints; by SP Muusikaprojekt
Meie oleme aga mehed kui metsapullid,
Aru Jaani hallid sõnnid,
läheme muudkui metsa möirates
ja tammikusse tallates.
Las tulevad aga tuhat Tuudi meest
ja sada Sauga valla meest,
küll meie neid siis puistame
ja margapuuga mõõdame!
Kütame küla külmad saunad,
teeme terveks haiged neiud,
laseme kuppu Kaiele,
mahakukkund Maiele.
Ei meie hooli uppumist
ega karda kaevu kukkumist,
jookseme otseti ojasse,
kaksiti karupesasse.
Ylös
|
Saarenmaan voimamies
Saarenmaalla veljii ol' kaks',
joits' on paljon kerrottavaks',
nuori Leiger, vanha Töllus,
joka joskus, hullu, riehus'.
Luona veljens' Hiienmaalla,
kävi Töll joka ajalla.
Läpi astel' meriveestä,
Soelan salmi hänt' ei estä.
Taskus' puol' vatii olutta,
laineet tyrski vasten vartta,
viien sylen keppi hällä,
vaan ei avuks' oo kävellä.
Oli Töll nyt nälkäinen,
pani lihaa tulelle
ja kun liemi vaahtoo löi,
Töllus Hiiest' kaalit toi.
Töllii paljon pelkäsivät,
vieraat maahantunkeutujat,
hetimiten pakenivat,
kun he nimens' kuulla saivat.
Ennen kuoloo puhui Töllus,
Saaren kansaa hän opetti -
"Hauatkaa mut ruohomaahan.
Jos teil' sota tai muu vaiva,
huutakaa mun hauan juures'.
Silloin nousen heti ylös!
Haluun viholliset voittaa,
voimallani teitä auttaa!"
Ylös
|
Saaremaa vägimees
Saaremaal kaks kuulust venda,
kellest räägitakse mõnda -
noorem Leiger, vanem Tõllus,
kes ka vahest hullust möllas.
Leigrist vennal Hiiumaal
Tõll käis võõrsil igal aal.
Sammus läbi mereveesta -
Soela väin ei pea ju meesta.
Taskus õlut täis pool vaati,
lained käisid vasta kooti,
viiesüldne palk old kepiks
aga mitte käima-abiks.
Oli Tõll vast näljane -
pani liha tulele
ja kui leem ju vahtu lõi,
Tõllus Hiiust kapsid tõi.
Tõllu väga kartsivad
võerad maaletungijad -
põgenesid sedamaid
kui ta nime kuulda said.
Enne surma rääkind Tõllus,
Saare rahvast õpetanud -
matke mind mu rohuaeda.
kui teil sõda ehk muud vaeva,
hüüdke mind mu haua juures.
Siis ma tõusen kohe üles!
Tahan vaenlased kõik võita,
oma rammuga teid aita!
Ylös
|
Pitkäsen litania
musiikki: Veljo Tormis; sanat: trad/Ain Kaalep; sovitus: Tauno Aints, julkaissut FennicaGerman
Vuoda, Pitkänen, vuoda
Härjän annamma uhriks',
kaksin sarvin,
neljin sorkin,
kynnön tähden,
kylvön tähden.
Katso, Pitkänen,
kuinka sinnuu kaipaa maa,
kuivaks' kulunu',
raoille halennu',
tää maa, mis' kaik' kyntö kovaa,
tää maa, mis' kaik' kylvö karahtanu',
mein' maa.
Aja, Pitkänen
yks pieni suihkura taivaalt',
yks pilvenpoikanen,
et' olis' meil' toivoo ees,
ylös katsois',
et' alkais' pisaroit' tippumaha',
mein' maan pääl'.
Vuoda, Pitkänen, vuoda
Härjän annamma uhriks',
korkein selin,
laajoin rinnoin.
Et sä ole toist' sellaist' saanu'
Vuoda, Pitkänen, vuoda
kynnön tähden,
kylvön tähden.
Et sä ole, Pitkänen,
varemmin huono ollu',
hyvä oletkin ollu',
meille ja maalle.
Emme me kaipaa
härkäuhriamma,
jos sä vainen katsot ja kuulet
mein' rukoutt'.
Vuoda, Pitkänen, vuoda
Härjän annamma uhriks'
Vuoda, Pitkänen, vuoda
Tule jopa kaukaa jyrinä,
täräjä
kerran.
Tule jopa kaukaa jyrinä,
täräjä
toiste.
Tule, tips, tips,
tips, tips, tips, tips.
Myräjä sit'
kerran korvan vierel',
myräjä
niin, että kaik' kauhiaste pelkäisis',
mustast' käest' mustat asiat
maahan sataisi.
Ja puhdas syän silloin naurais',
kun viimein
suuri vesi
kirpoais'
taivaast'
äkkiä
alas.
Vuoda, Pitkänen, vuoda
Liikaako me siis pyyvämmä
pienel' maal',
pienel nurmel'?
Sada, Pitkänen, sada!
Sada, Pitkänen niin, että kyllin saatais'
meille ja maalle.
Vuoda, Pitkänen, vuoda
Nurmet kertovat kyllä,
kun mitta on täys'.
Tuikkaa siis muualle musta pilvi
suuren suon päälle,
korkeen konnun päälle,
laajan salon päälle.
Suon mitta on suuremp',
konnun mitta on korkeemp',
salon mitta on laajemp'.
Simaisa ilma,
metinen hohka,
meille kyntäjil', kylväjil', poimijoil'.
Hyvä Pitkänen,
pyhä Pitkänen,
hoida nurmiamma,
ann' mein' rukiisemma
hyvät juuret alas,
hyvät suorat päät,
hyvät terät sisälle.
Vuoda, Pitkänen, vuoda
Härjän annamma uhriks',
valkee läikkä otsassa,
takana iso musta häntä.
Ylös
|
Pikse litaania
muusika: Veljo Tormis; sõnad: folklore / Ain Kaalep; seade: Tauno Aints; published by FennicaGerman
Vooda’ Pikne vooda’
Härjä atami’ anniss
katõ sarvõga
nel’lä sõraga
künni peräst
külvi peräst
Kae’ Pikne
kuimuidu sinnu kaibass maa,
lahki kujunu’
kalõss tõmmanu’
taa maa kos kõik künd kal’g
taa maa kos kõik külv korõhtanu’
mii maa
Aa’ Pikne
üt’s väiku tsäkärki’ taiva
üt’s pilvepoigki’
meil olõss no’ loodust sõs
üles kaiõn
et vas’t nakass no’ nur’utama umõtõ
mii maa pääl
Vooda’ Pikne vooda’
Härjä atami’ anniss
kõrgõ sälägä
laja rinnaga
Olõ õi sa’ tõist säänest saanu’
Vooda’ Pikne vooda’
künni peräst
külvi peräst
Olõ õi sa’ Pikne
joht halv ollu’ varõmp
hää olõt õks ollu’
meile ja maalõ
olõ õi meil kahju
häräst sinulõ
kui’ sa’ õnnõ’ kaet ja’ kullõt
mii palvit
Vooda’ Pikne vooda
Härjä atami’ anniss
Vooda’ Pikne vooda
Tulõ’ joba kavvõlt tün’nen
tõrahtõn
üt’s kõrd
Tulõ’ joba kavvõlt tün’nen
Tõrahtõn
tõnõ kõrd
Tulõ’ tsilk tsilk
tsilk tsilk tsilk tsilk
Mürdsähtä’ sõs
õkva kõrva veeren
mürdsähtä’
niida et kõik hirmsalõ ehmätäse
mustast käest musta assa’
maaha satasõ
Ja puhas süä sehen naarass
ku’ vällän
suur vesi
kur’ahtass
taivast
äkki
ala
Vooda’ Pikne vooda’
Kas mii’ sõs pal’lu nõvvami’
väiku maa
väiku nurmõ
Sata’ Pikne sata’
Sata’ Pikne niida et külänt saass
meile ja maalõ
Vooda’ Pikne vooda’
Nurmõ ütlevä’ tennu’
ku’ mõõt täüs
Tõuka’ sõs muialõ musta’ pilve
suurõ soo pääle
korgõ konnu pääle
laja laanõ pääle
Soo mõõt on suurõmp
konnu mõõt on korgõmp
laanõ mõõt on lajemp
Simatsõ’ ilma’
mesitse’ hohu’
meile kündjile külvjile põimjile
Hää Pikne
pühä Pikne
hoia’ mii nurmõ
anna’ mii rüäle
hää’ olõ’ ala’
hää’ pää’ otsa
hää’ terä’ sisse
Vooda’ Pikne vooda
Härjä atami’ anniss
valgõ lauk otsa iin
suur must hand takan
Ylös
|
Maaorjan laulu
musiikki: Veljo Tormis; sanat: trad.; sovitus: Tauno Aints; julkaissut SP Muusikaprojekt
Muilla on sängyt, muilla on leikit,
mul' ei sänkyy, mul' ei leikkii,
murhe on mulla ja maaorjan huoli,
ei siit' pääse ei yli, ei ali.
Kun minä vaivainen väsynt' olen,
minne mä sen kuorman panen?
Murheen panen mustan parrun pääl',
huolen heitän orren päälle.
Aamulla, pikkuinen, jälleen töihin,
avuton, herran pellon päälle, -
murhe tulee parrult' poveen taas,
huoli siel' juoksee pihal' kanssa.
Oi Jumala, oi Jumala, jumalinen,
viskaa alas nostoköydet,
et' mä taivaan maaorjaks' pääsisin,
Marian laihol', Luojan maalle.
Ylös
|
Teomehe laul
muusika: Veljo Tormis; sõnad: folklore; seade: Tauno Aints; published by SP Muusikaprojekt
Muudel on sängid ja muudel mängid,
mul ei sängi, mul ei mängi,
mure minul on ja teomehe hool,
ei neist pääse kuskile poole.
Kui mina vaeseke väsind olen,
kus ma selle koorma panen?
Mure panen musta parre pääl’,
hoole heidan õrre pääle.
Hommikul, tilluke, jälle teole,
väeti, härra välja pääle, -
mure tuleb parrelt põue taas,
hool see jookseb õue kaasa.
Oi Jumal, oi Jumal, jumalukene,
viska alla vinnaköied,
et ma üles taeva teomeheks saaks
Maarja loole, Looja maale.
Ylös
|
Hiidenkota
Piinapolvest' piinatuille,
orjapolvest' uhkujille,
kurjuuspolvest' kirnutuille,
vainopolvest' vaivatuille.
Kuolo koottiin koteihimme,
onnenlasten pihamaille,
Taaran lasten taloihimme,
Maaemän metsiköihin.
Ennen kaadun isänmaassa,
kuin vahdin vieraan hirsipuussa,
täytän Hornan lompakoita,
kuin kannan kirkon saatavia.
Pare on kaatuu taistelussa,
kuin käyttää vieraan killinkejä,
hauata murheet multihimme,
kuin unohtaa kartanoiden pilkka.
Mä muistan sen sodan, mi ryöväs' multa aatteet.
Mä muistan sen sodan, mi myrskynä raastoi mun maata.
Mä muistan sen hiiden, jossa uhrina makas' isäni.
Mä muistan sen hiiden, jossa vuosi mun veljien veri.
Vainovihaa vieritellen,
tappomiekkaa takoellen,
salavihaa sepitellen,
sotajuonta sirkutellen.
Tuhkast' nousi Taaran pojat,
Väinämöisen vahvat veljet,
Ukon ylpeet sotasuet,
raivost' raskaat rautalapset.
Ukon hukkii uhrattihin,
Taaran poikii tapettihin,
rautalapsii nyljettihin,
vainoo vastaan taisteltihin.
Laakeet linnat liiskattihin,
kartanoita kaadettihin,
paroneita poltettihin,
pyöveleitä tapettihin.
Mä muistan sen sodan, mi ryöväs' multa aatteet.
Mä muistan sen sodan, mi myrskynä raastoi mun maata.
Mä muistan sen hiiden, jossa uhrina makas' isäni.
Mä muistan sen hiiden, jossa vuosi mun veljien veri.
Mä muistan sen sodan, mi ryöväs' multa aatteet.
Mä muistan sen sodan, mi myrskynä raastoi mun maata.
Ma muistan sen ajan, mi ryöväs' multa mielen,.
Ma muistan sen ajan, kun vuosi mun veljien veri.
Esipolven ennustukset,
kadonneitten kärsimykset,
isoisä, isoäiti,
kartanoiden herrain pilkka.
Maani on minun hiidenkotani.
Ylös
|
Hiiekoda
Piinapõlvest piinatuile
Orjapõlvest ohkajaile
Kurjapõlvest kurnatuile
Vaenupõlvest vaevatuile
Surma kooti kodudesse
Õnnelaste õuedelle
Taaralaste taludesse
Maaemä metsadesse
Ennem ehin esämaada
Vahin kui võera võllassa
Täidan kui tühja tengelpunga
Kannan kui kerko koormaida
Varem langen lahingussa
Veeretan kui võera veeringuida
Matan kui mured muldajehe
Unun kui mõisa mõnitused
Ma mäletan sõda mis röövis mu aated
Ma mäletan sõda mis tormina laastas mu maad
Ma mäletan hiit kus ohvrina lamas mu isa
Ma mäletan hiit kus voolas mu vendade veri
Vaenuviha veeretades
Tapamõõka taotelles
Salaviha sepistelles
Sõjaplaani sirgutelles
Tõusid tuhast Taara pojad
Vanemuise vahvad vennad
Uku uhked sõjahundid
Raevust rasked raualapsed
Uku hunte ohverdie
Taarapoegi tapetie
Raualapsi rapitie
Vaenu vastu võideldie
Kupja kantsid kukutie
Mõisamehi materdie
Parunide põletie
Timukaida tapetie
Ma mäletan sõda mis röövis mu aated
Ma mäletan sõda mis tormina laastas mu maad
Ma mäletan hiit kus ohvrina lamas mu isa
Ma mäletan hiit kus voolas mu vendade veri
Ma mäletan sõda mis röövis mu aated
Ma mäletan sõda mis tormina laastas mu maad
Ma mäletan aega mis röövis mu meele
Ma mäletan aega voolas kui vendade veri
Esipõlve ennustused
Kadund põlve kannatused
Vanaisa-vanaema
Mõisameeste mõnitused
Mu maa on minu hiie koda.
Ylös
|
Suenraivo
Siel' metsäs varsin kaukana,
siel' mis' suet ulvovat,
siel' suet kera sieluni,
siel' minä kera sieluni!
Suet ovat veljiäni,
suet ovat siskojani -
heilt' on tullut ahistus,
heilt on tullut raivoni!
Heilt' on tullut verenhimo,
mius' virtaa heiän viha!
Metsäpiru söi mun vaimon,
metsäpiru söi mun lapsen!
Metsäpirun kans' silmikkäin
olen ollut alati.
Hält' on tullut ahistus,
hält' on tullut raivoni.
Mius' elää suenraivo!
Pimiäks' tekivät päivän,
valosaks' tekivät yöni.
Metsäs' suet kokoontuvat,
pakkasessa alla täyskuun.
Tuulet nälkähuuon tuovat,
verenhimon minnuun luovat.
S'oon heilt' tullut ahistus,
s'oon heilt't tullut raivoni!
Ylös
|
Hundiraev
Seal metsas, mitte lähedal -
seal kus hundid uluvad,
seal hundid minu hingega,
seal mina oma hingega!
Hundid need on minu vennad,
hundid need on minu õed -
nendelt pärit mulle äng,
nendelt pärit mulle raev!
Nendelt tulnud vereiha,
minus voolab nende viha!
Metsakurat sõi mu naise,
metsakurat sõi mu lapse!
Metsakuradiga silmitsi
olen olnud alati.
Temalt pärit mulle äng,
temalt pärit mulle raev.
Minus elab hundi raev!
Pimedaks nad tein'd mu päeva,
heledaks nad tein'd mu ööd.
Metsas susid kogunevad
ümber pakastunud täiskuu.
Tuuled näljaulged toovad,
vereiha musse koovad.
See on nendelt tulnud äng,
see on nendelt pärit raev!
Refr.
Ylös
|
Alkuasukkaan laulelo
musiikki: Veljo Tormis; sanat: trad.; sovitus: Tauno Aints; julkaissut FennicaGerman
tabu-tabu, tabu-tabu-tabu, tabu
Ylös
|
Pärismaalase lauluke
muusika: Veljo Tormis; sõnad: folklore; seade: Tauno Aints;
published by FennicaGerman
tabu-tabu, tabu-tabu-tabu, tabu
Ylös
|
Varjele, Jumala, soasta
musiikki: Veljo Tormis; sanat “Kantelettaresta”
Varjele, vakainen Luoja,
kaitse, kaunoinen Jumala
kavioista vainovarsain,
sorgista sotahevosten,
rauan valkian varasta,
terän tuiman tutkaimesta,
tykin suuren suun e’estä,
rautakirnujen kiasta,
suurilta sotakeoilta,
uron tappotantereilta,
varjele vahingon teiltä,
kaitse kaikista pahoista!
Varjele, vakainen Luoja,
kaitse, kaunoinen Jumala!
Ylös
|
Kaitse, Jumal, sõja eest
(“Varjele, Jumala, soasta”) muuisika: Veljo Tormis; sõnad: from “Kanteletar”
Varjele, vakainen Luoja,
kaitse, kaunoinen Jumala
kavioista vainovarsain,
sorgista sotahevosten,
rauan valkian varasta,
terän tuiman tutkaimesta,
tykin suuren suun e’estä,
rautakirnujen kiasta,
suurilta sotakeoilta,
uron tappotantereilta,
varjele vahingon teiltä,
kaitse kaikista pahoista!
Varjele, vakainen Luoja,
kaitse, kaunoinen Jumala!
Ylös
|
En löydä lauluani
(V.Ojakäär/ L.Tungal)
Yli vainion hohtavi auer,
linnunruohojen vuode utuinen.
Jokaisell' on sydämen laulu,
jokaisella omansalainen.
Kylmänkukka kädessä -
kutsun myöhään lauluja kotiin
ja ne tulevat männiköiltä,
viimeisinkin udussa ujuu.
Mun lauluni tiedoss' on kai,
kissankellot udussa riippuu,
karjamaalla kun kaikki ne soi.
Nyt yks vallaton juossut on karkuun!
Yli vainion hohtavi auer,
kuihtunut kylmänkukka.
Jokaisella oma on laulu,
mutta omaani löydä en koskaan.
Ylös
|
Oma laulu ei leia ma üles
(V.Ojakäär/ L.Tungal)
Üle vainude valendav aur,
vahulillede udune voodi.
Igaühel on südame laul,
igaühel on see isemoodi.
Lähen karjateed, karukell käes -
kutsun hiliseid laule ma koju,
ja nad tulevad männikumäelt,
kõige viimane udus veel ujub.
Minu laule vist teavad siin kõik
udus ripuvad kellukakannud,
kuna kõik nad siit karjamaalt sõid.
Nüüd üks vallatu plehku on pannud!
Üle vainude valendav aur,
mul on närbunud karukell süles.
Igaühel on siin oma laul
ja ma oma ei leiagi üles.
Ylös
|
Taistelukentällä nähdään, perkele!
Tulemme kuin tuulten pojat,
viillämme kuin veriveljet,
rauan roihun loihtutytöt,
kylmähiset kivikalmot.
Tännään käymme taistelohon,
läpi hiittein, läpi korpein,
rautaa, tulta, tarjoomahan,
verelle ikkeeheksi.
Soisest' metsäst' ompi maamme,
rauast' ranteet syntynynnä,
suttest' mielet syntynynnä,
syömmet kivest' syntynynnä.
Tännään käymme taistelohon,
läpi hiittein, läpi korpein,
rautaa, tulta, tarjoomahan,
verelle ikkeeheksi.
Taistelukentällä nähdään,
PERKELE!
Ylös
|
Lahinguväljal näeme, raisk!
Tuleme kui tuultepojad,
võitleme kui verevennad,
raua rangust loitsvad tütred,
külmast kanged kivikalmed.
Täna lähme võitlemaie,
läbi hiie, läbi laane,
rauda tules turjastama,
verele ikestama!
Soisest metsast on me maada
rauast sündind randmeida,
susist sündind meele'eida,
kivist sündind südameida.
Täna lähme võitlemaie,
läbi hiie, läbi laane,
rauda tules turjastama,
verele ikestama!
Lahinguväljal näeme,
RAISK!
Ylös
|
Turkin sodan laulu
Yks, kaks', kol' - piekse!
Kakskyt vuott' lusisin minä,
olin sotilas, rivimies,
ammuin pyssyst' lyijyy ulos,
turkin silmiin, oi, oi, oi!
Ryssän sotilas ei pelkää
ollenkansa saatanaa.
Kuka tahtoo, tulkoon räyhään,
en mää välitä ollenkaan.
Jos hän minun ruutiani
kaukaa voi niin nuuskia,
niin hän silloin juoksee karkuun,
niin kuin jänis lepikkoon.
Kerran sain mä Osman Pashan,
korvist' kiinni nappasin.
Juttelin, et piä kiinni,
tahdoin kotihin viedä.
Kenraali sen vierelt' näki,
antoi mulle tshirikkaisen,
jutteli, hyvä Eestin mies,
ota tämä siis tippinä.
Plevnassa mä riitaa haastoin,
tuhat turkkilaista vastas',
kaikilt' karvat leikkelinkin,
parrat aivan juurta jaksain.
Kymmenen turkkii kaadoin vain,
taistelun tuoksinassa,
sitten itse osuman sain,
Plevnan rähinän mittelössä.
Mut sielt' haavoilla löyettiin,
hospitaalissa parannettiin.
Valkoinen lippu annettiin,
kotihini saatettiin.
Sain mä mitalirahan,
rintaan yhdes' ristin kaa.
Sep' on hyvä, ei paha,
tein mä siitä kopeekat.
Ylös
|
Türgi sõja laul
Traas, traas, tri, kali!
Vatsat let lusilsja mina,
olin soldat rädavoi,
lasksin püssist välja tina
türgi silmi, oi, oi, oi!
Russki soldat ne baitsa
nikakova satana
kto tam hotset, tulgu dratsa
eta vsjo mne nihhuja
Kui ta minu püssirohtu
kaugelt saab nii nuusuta,
tak on prjamo paneb plehku
niikui jänes na lesu
Ükskord sain ma Osman Pasha
Kõrvust kinni nabida
Ütlesin, pastoi tõ nasa
Tahtsin kodu vedada
Kindral seda kõrvalt nägi,
andis mull tsetvertatsek
Ütles, molodets estonets
vot tebja sdes na tsaek
Plevna linnas tülli haksin
mina tuhat türgiga
kõigil karvad maha kaksin,
habemed ka juurtega
Teesjat türki maha lõin,
nastupleeni madinas,
tagda sam ja pihta sain
Plevna pitva kärinas.
Mind säält raanadega leiti,
gospidaalis arstiti.
Potom peela pilet anti,
domoi ära saadeti.
Sain sin salataja raha
rinda ühes ristiga.
Eto orosso, ne paha,
tõi mul sisse kopika.
Ylös
|
Pohjatuulen pojat ja tytöt
Yli maan, yli veen, pohjatuuli navakka
läpäisee sielun kun ylpeydellä nostan käteni.
Sydän vuotaa vahvaa verta,
myrsky kutsuu raivolla merta,
suonen läpäisee vahva teräsraivo.
Seison kotikummullani,
korvis' sukulaisten ääni,
kummun vieres' seisoo honkasänkynsä.
Pojat tuli pohjatuulest',
tytöt tuli pohjatuulest',
taivas kuulee karjuntana särkynsä.
Me muistamme vain vihaa!
Me muistamme vain verta!
Kerto:
Ja emme tunne piinaa,
veri vuotakoon!
Me olemme pohjatuulen pojat ja tytöt!
Poikien ilmeet on kuin karmeen suden katse.
Tyttöjen sielut on ruostuttanut raivo.
Tuuli yli maan, yli veen,
metsien, laakeiden, taivaan pahaa ennustava haavoittunut vaiva .
Me muistamme vain vihaa!
Me muistamme vain verta!
Kerto.
Meil' on eessä taisto, me emme antaudu!
Meil' on käsiss' miekat, mein terästen raivo!
Me tulimme tuulest', mein muinainen teräs!
Meil' oli ees taisto ja emme antautuneet!
Poikien käsissä on rauast' tehdyt miekat,
pohjatuulen alla viime hetki saapuu voi.
Pohjolan tytöt, joiden käet on nähnyt paljon vaivaa,
meidän kaatuneitten päälle mullat peittävät.
Me muistamme vain vihaa!
Me muistamme vain verta!
Kerto.
Ylös
|
Põhjatuulte pojad ja tütred
Üle maa, üle vee põhjatuul, karm ja tugev.
Läbib hinge kui ma ülluses tõstan oma käed.
Süda voolab võimukalt verd,
torm kutsub raevukalt merd.
Veene läbib võimas terasraev.
Seisan kodukünkal sääl,
kõrvus sugulaste hääl,
künka kõrval seismas nende põline säng.
Pojad tulid põhjatuultest,
tütred tulid põhjatuultest,
taeva poole karjub nende verine äng.
Meie mäletame vaid viha!
Meie mäletame vaid verd!
Refr:
Ja me ei tunne piina,
las voolata veri!
Me oleme põhjatuulte pojad ja tütred!
Poegade ilmed kui karmi hundi pilk.
Tütarde hingedes on roostetanud raev.
Tuul üle maa, üle vee,
metsade, laiade, taeva kurjakuulutav haavatud vaev.
Meie mäletame vaid viha!
Meie mäletame vaid verd!
Refr.
Meil on ees lahing, me ei anna alla!
Meil on kätes mõõgad, meie terasest raev!
Meie tulnud tuultest, meie iidne teras!
Meil oli lahing ja me ei andnud alla!
Poegade kätes on rauast tehtud mõõgad,
põhjatuulte all viimne hetk võib saabuda.
Põhjamaa tütred, kelle käed on näinud palju vaeva,
me langenutele mulla peale kraabivad.
Meie mäletame vaid viha!
Meie mäletame vaid verd!
Refr.
Ylös
|
Metsäviha 2
Tulta, tervaa, metsäviha,
verta, vihaa, metsäpeni.
Utua, häkää, metsäviha.
Verta sylet vanha susi.
Tapa, tapa, susi on tullut pihalle!
Susi, sä saat mun vihaseksi!
Susi, sul' maon syän on!
Susi, sä sylet mulle verta!
Tapa, tapa, paha on tullut pihalle!
Susi on tullut pihalle!
Susi sä saat mut hermostumaan!
Hukka on tullut pihalle!
Ylös
|
Metsaviha 2
Tuld ja tõrva metsaviha.
Verd ja viha metsapeni.
Udu ja vingu metsaviha.
Verd sa sülga iidne susi.
Tappa, tappa, susi on tulnud õueelle!
Susi sa soad mu viha välja!
Susi sul ussi süda sees!
Susi sa sülgad mulle verd!
Tappa, tappa, kuri on tulnud õueelle!
Susi on tulnud õueelle!
Tappa, tappa, kuri on tulnud õueelle!
Susi sa soad mu hinge välja!
Hunt on tulnud õueelle!
Ylös
|
Raudan kirous
musiikki: Veljo Tormis; sanat Kalevalasta; sovitus: Tauno Aints; julkaissut FennicaGerman
Ohoh sinua, rauta raukka
rauta raukka, koito kuona,
lihan syöjä, luun purija,
veren syyttömän valaja!
Joko nyt suureksi sukesit,
äreäksi ärhentelit?
Voi sinua, rauta raukka!
Jo nyt tieän rauan synnyn,
tajuan tavat teräksen!
Neiet käyä notkutteli,
koko kolme Luonnotarta,
lypsit maalle maitojansa,
lypsit maille, lypsit soille.
Yksi lypsi mustan maion,
siitä syntyi meltorauta,
toinen valkean valutti,
siit' on tehtynä teräkset,
kolmas puikutti punaisen,
siit'on saatu rääkyrauta.
Jo nyt tieän rauan synnyn,
tajuan tavat teräksen!
Et sä silloin suuri ollut,
et kovin koreakana,
kun sa kuonana kohisit,
vasaroilla, valkkaimilla.
Tuotiin käärmehen kähyjä,
maon mustia mujuja,
sai siitä teräs pahaksi,
rauta raivoksi rupesi. .
Varjele, vakainen Luoja,
katso nyt, kaunoinen Jumala,
kun annoit avun minulle,
tuotit turvan tuttavasti.
Ylös
|
Raua needmine
muusika: Veljo Tormis; sõnad Kalevalast; seade: Tauno Aints;
published by FennicaGerman
Ohoi sinda, rauda raiska,
rauda raiska, rähkä kurja,
liha sööja, luu pureja,
vere süütuma valaja!
Kust said kurja, kange’eksi,
üleliia ülbe’eksi?
Hurjuh sinda, rauda raiska!
Tean ma sündi su sõgeda,
arvan algust su õela!
Käisid kolme ilmaneitsit,
taeva tütarta tulista,
lüpsid maale rindasida,
soo peale piimasida.
Üks see lüpsis musta piima,
sest sai rauda pehme’eda,
teine valgeta valasi,
sellest tehtud on teraksed,
kolmas see veripunasta,
sellest malmi ilma tulnud.
Tean ma sündi su sõgeda,
arvan algust su õela!
Ei sa siis veel suuri olnud,
ei veel suuri, ei veel uhke,
kui sa ääsilla ägasid,
vingusid vasara alla.
Toodi ussilta ilada,
musta maolta mürgikesta.
Ei see raud kuri olekski
ilma usside ilata.
Varja nüüd vägeva Looja,
kaitse kaunike Jumala,
et ei kaoks see mees koguni,
hoopistükkis ema lapsi.
Ylös
|
Kusta tunnen kotini
Veljehiset, nuorukaiset,
missä käymme yötä vasten,
yötä vasten, Pohjaa vasten,
vasten helkeää hämärtä,
vasten koita kierollista.
Kotimme on kaukahalla,
viisi virstoa välillä,
kuusi kuivakkaa jokea,
seits'män suota sitkiäistä,
kalamerta kahdeksanki,
yhdeksän hyvää ojoa,
kymmen kylmöä lähettä.
Mielemme on tielle mennä,
tielle mennä, maalle saada,
osata omaan kotihin,
tuntea tie jo talolle.
Kusta tunnen mä kotini,
miten tiedän mä taloni
kylän kymmenen seasta,
tilan seitsemän takaata?
Meil' on kuuhut korsteenissa,
meil' on aamu akkunassa,
päivä kynnysmaton päällä.
Meil' on kodas' kultaseppo,
tuvas' taalerin takoja,
saunas' sankojen tekijä.
Kultainen savu kodasta,
haalea savu tuvasta,
sankea savu on saunan.
Siitä tunnen mä kotini,
siitä tiedän mä taloni
kylän kymmenen seasta,
tilan seitsemän takaata.
Ylös
|
Kust tunnen kodu
muusika: Veljo Tormis; sõnad: Jaan Kaplinski/ rahval.
vellekesed noorukesed
kus me lähme vastu ööda
vastu ööda vastu põhja
vast helgasta ehada
vastu koitu keerulista
meie kodu kauge’ella
viisi verstada vaheta
kuusi kuivada jõgeda
seitse sooda sitke’eda
kaheksa kalamerda
üheksa hüva ojada
kümme külma allikada
meie meel teeb teele minna
teele minna maale saada
osata oma koduje
märgata oma majaje
kust ma tunnen oma kodu
millest märkan oma maja
küla kümmene seasta
talu seitseme taganta
meil on kuu korstenalla
meil on agu akenassa
päeva lävepaku päällä
meil on kojas kullasseppa
tares taalrite taguja
saunas sangavitsutaja
kojast tõuseb kulda suitsu
tareharjast haljast suitsu
saunast sangavitsa suitsu
sest ma tunnen oma kodu
sellest märkan oma maja
küla kümmene seasta
talu seitseme taganta
Ylös
|
Madonsanat
Mato musta maakarvainen,
toukka tuonen karvallinen,
ruohokarva, ruostekarva,
ehkä kasteheinän karva,
veenkarva, vaskenkarva,
maankirja, hanhikinkirja,
savenkirja, pähkinäkirja,
tunkeroinen musta mullankirja!
Matosista tein mä aidan,
kärmeksistä väänsin vitsat,
hännät panin väärinpuolin,
päät mä panin nurin niskoin.
Kautta kulki Ruhnun ruskeet,
Ruhnun ruskeet, Kihnun kuidut,
Vigalan verenpunaiset.
Kummi ol' yhen, kummi ol' toisen,
kummi ol' variksen pellolla.
Käly ol' yhen, käly ol' toisen,
käly ol' aidan kannon päällä.
Tervatut on kätöseni,
tervatut on jalkaseni,
itse tervaterhokainen,
mädän rasvan rakkolainen.
Povessa palavat tuleni,
syömmen alla tulukseni,
päälaella kokko laaja.
Ylös
|
Ussisõnad
Madu musta, maakarva,
touku toonekarvalista,
rohukarva, roostekarva,
kas ehk kasteheina karva,
veekarva, vasekarva,
maakirja, maranakirja,
saakirja, sarapuukirja,
tungerjas musta mullakirja!
Ussidest ma tegin aida,
madudest ma väänsin vitsad,
hännad ma panin äratsid pidi,
pead ma panü seheltsid pidi.
Kaudu siis käisid Ruhnu rusked,
Ruhnu rusked, Kihnu kiudud,
Vigala veripunased.
Vader oli ühe, vader oli tõise,
vader oli põllule varesele.
Küli oli ühe, küli oli tõise,
küli aia kännu pääle.
Tõrvatud mu käekesed,
tõrvatud mu jalakesed,
ise ma tõrvatürukene,
mäda rasva rakukene.
Põues mul tuli põleva,
südame all mul sütekotid,
lagipääl mul lõke laia.
Ylös
|
|
